Huh hah hei ja rommia pullo… vai miten se nyt menikään, no sinne jonnekin kuitenkin kun yritin päivitystä lisätä.

No kiirettä on pitänyt, kun kattoremontti saatiin viimein ohi, alkoi neitokaisen asuntoasiakin etenemään niin, että loppuviimeksi syyskuun puolessa välissä sai käyttöönsä pikkuisen näppärän asunnon. Jonka ainokainen (tähän asti) miinus on se, että asunnossa ei ole parveketta, mutta sen sijaan yksiössä on oma vaatehuone… se on luksusta. Luksusta tuntuisi olevan myös se, että nuorella aikuisella on oma asunto 4 km lapsuudenkodistaan, ihanaa että voimme poiketa ja olla avuksi helposti, silti neidolla on ihan oma rauha ja tila.

 Viimeiset viikot… no okei, koko alkusyksy on ollut varsinaista matalalentoa, juuri kun kuvittelee, että tänään ei ole mitään ihmeellistä, niin jotakin siihen kyllä ilmestyy. Jopa siinä määrin, että ystävän kanssa on yritetty sopia yhteistä aikaa kahvittelun merkeissä ja nyt se sitten maanantaina toteutuu. Edellisen ajan kohdalle olin itse bookannut tuplaksi, mikä on ärsyttävä oma moka.

Myös mummi muutti samoihin aikoihin neidon kanssa ja mikä mukavampaa, muutti noin 2/3 matkaa lähemmäksi meitä, joten nyt voi poiketa ihan arki-iltanakin tarvittaessa, ja onhan tässä siellä pyörähdeltykin, laittamassa pyykkikonetta tai nettiä toimimaan… ihan sitä itsensä fiksuksi tuntee, kun osaa jotain semmoista mitä ei useasti ole tehnyt.

Useimmat menoista ovat varsin hauskoja onneksi, varsinkin meidän torstai-iltainen yhteinen harrastus murun kanssa. Sain nimittäin ylipuhuttua murun mukaan tanssikurssille, vaikka pikkuisen on vaikeaa meikäläiselle, jolla todella on kaksi vasenta jalkaa… mutta tuleepa ainakin kuntoiluakin samalla. Huisin kivaa ja toivon että saan murun jatkamaan kanssani, vaikka lattarit ei todellakaan niitä helpoimpia aloittelijalle ole. Mut tosi hauskaa se eilenkin oli.

Vastapainoa sille, että töissä on kiiru, kuten aina ja vuoden verran kiusanneet nivelkivutkaan ei lääkehoidosta huolimatta tunnu menevän mihinkään… viimeksi pari viikkoa sitten kävin reumalääkärin konsultaatiossa, joka vartin vastaanottoajalla kyseenalaisti koko aiemman hoitohistorian ja edellisen reumatologin aloittaman lääkityksen. Itse olen ystävän avustuksella etsinyt lisätietoa myös luonnonmukaisista keinoista niveltulehduksiin ja kunhan tätä tietoutta vähän vielä kartutan, alan myös koekaniiniksi itselleni. Siis kyse on lähinnä sellaisen ruokavalion löytämisestä, jolla ihminen voi hyvin, eikä sairastu syömällä lisää. Esimerkiksi possunliha tuntuu olevan sellainen, joka ei ainakaan oloa kohenna… se siis vaihtuu johonkin muuhun, vaikka onkin edullista ja hyvää grillattavaa… ja grillattuhan meillä todellakin on koko kuuma kesä.

Huomenissa käymään ystäväpariskunnan luo ja sunnuntaina auto talvitallille… sen suurempia suunnitelmia ei viikonlopulle ole… paitsi jos vaikka tänään viimein päästäisiin murun kanssa syömään ”ulos” kuten on jo 2 muuta iltaa tällä viikolla yritetty. Josko kolmas kerta toden sanoisi.

 Syksyn pihatöitäkin pitäisi aloitella, mut ei tänä viikonloppuna eikä seuraavanakaan, kun sattuu olemaan kahdet isommat synttärijuhlat tiedossa. Ehkä sit sen jälkeen, jos ei oo lumi jo tullut :)

Pääsinpä sitten tännekin :), kun oli salasanakin päässyt jo unohtumaan, niin että jouduin olemaan ylläpitoon asti yhteyksissä. Mutta palvelu pelasi sieltä, joten kiitos siitä.

Meidän mäellä on tapahtunut hurjasti edellisen postauksen jälkeen ja suorastaan nolottaa, etten oo saanut aikaiseksi tännekään mitään postata. Pakkohan nyt on ainakin koittaa muistella vähän taaksepäin, ja ainakin kesän aikana rakennettu komia terassi

 

 

niin se vaan aika kuluu, lupasin ja vannoin kirjoittavani, vaan kaikkea muuta tein, paitsi blogiin en ole ehtinyt. On järjestetty pääsiäisnäyttelyyn näyttävä kavalkadi autoja, hoidettu omia, lasten ja kerhon asioita... ja kun kuvittelee, että hiukan hellittää, niin iskeekin pöpö. Flunssaisena, onneksi vain näemmä rajun nuhaisena tässä viikonloppua viettelen.

Isäntä hilpaisi taas tallin puolelle, vaikka pakkaslukema on varsin raju... eilisen -8 asteesta oli yön aikana pakkanen pudonnyt -17 asteeseen, onneksi aurinko näyttää päivää kirkastavan, on siis pakko toppautua ulos ja ottamaan muutama kuva talvisesta maisemasta.

Tyttären Tupsu-kissa tuli eilen meille vierailulle, keskiviikkoon asti kuulemma lomailee meillä. Tytärkin saapunee tänään, katsotaan nyt miten kauan viihtyy. Laskiaispullat laitoin juuri uuniin paistumaan, laiskan pullat tulee lähikaupan pakastealtaasta, eli ovat mallia Pirkka. Mutta valmispulliksi ehdottomasti parhaita, mitä olen maistellut... sinne väliin vadelmahilloa ja kermavaahtoa... nam :). Eka satsi nautiskeltiin eilen, tänään saadaan kaverimies kylään ja käännetään poncho tallissa, niin pitäähän sitä vähän vaivanpalkkaa tarjota. Ja muutenkin on kiva laittaa pöytään kahvin & teen lisäksi jotain pientä hyvää, semminkin kun ollaan kolmestaan, niin ei yleensä juuri herkutella leivonnaisilla, koska kaikki ylimääräinen näyttää näillä pakkasilla jäävän aina matkaan mukaan.

Onneksi kaveriSanna tuosta naapurikylästä houkutteli mukaansa kuntosalille, ollaan nyt viikoittain käyty se kerta punnertamassa salilla ja sen jälkeen saunomassa ja rupattelemassa... ensisijaisesti sosiaalista elämää, mutta ei huonoa kunnonkaan kannalta. Askelkisa kun töissä jatkuu ja tarkoitus on saada syksyisen (ja edelleen jatkuvan) lääkekuurin mukanaan tuomat 5 kg pois ja mieluusti vähän lisääkin painoa pois. Oman olon takia tietty ja toisaalta turhamaisesti kivojen vaatteiden ja miun välissä on vielä se muutama kilo :) ...ei siis mitään ryppyotsaista, vaan oloa ja elämää keventävää liikuntaa ja painonvartiointia.

Eilen opiskelin kuvien siirtoa uudesta kamerasta vanhaan koneeseen... ja onnistuin, vaan sitten kävikin illalla pikku onnettomuus ja koko vanha tietokoneenrohjake mykistyi. No kunnon "nörtti" hyökkäsi aamulla koneen kimppuun ja kas... taas toimii :). Pitääpä niitä kuviakin vielä laitella tännekin, joten see You! Ja siis hyvää ystävänpäivää tänäänkin, niinkuin vuoden jokaisena päivänä!!

Tadaa, onnistuin siis :), tässä Ruutusukkalan isännät lumitöissä (joita toki tää talvena on piisannut).

Reissusta kotiuduttu onnellisesti ja ehjänä... ikävä päätös muuten mukavasti sujuneelle matkalle tuli, kun kotisatamassa portaissa työkaveri loukkasi itsensä tosi pahasti... mielen veti matalaksi kaikilta ja pysäytti toki :(

Nyt oonkin sit touhunnut monenmoista ihan vaan sen takia, että ajatukset muuten tahtoo tuohon onnettomuuteen palata. Kun en kerran enää mitään voi, muuta kuin toivoa enkeleitä ja parasta mahdollista lopputulosta potilaalle. Tulipa koirakin harjattua ja pestyä, kunhan tuosta hiukan vielä kuivaa, niin harjaan sen vielä kerran.

Uudenvuodenaattona syntynyttä ystäväperheen lastakin olisi tarkoitus vielä tänään käydä tervehtimässä... lumityötkin nyt hetkeksi on taas tehty.

Voi juhmura, kirotin (just niin kirotin) pitkän sepustuksen ja kun koitin esikatsella, niin sehän katosi. Kokeillaan sit vanhaa tuttua copy –pastetusta, josko paremmin toimisi.